Tänään vietämme yrittäjän päivää ja pitkästä aikaa olisi lienee aika myös kertoa omia kuulumisia - että miten täällä oikein nyt menee osakeyhtiömuutoksen, korona, lapsiperhearjen ja töiden tiimellyksessä.

Vuoden viimeisiä tunteja viedään ja olin jo melkolailla sitä mieltä, että en millään tavalla tänne blogiin ryhtyisi paketoimaan mennyttä vuotta. Tietokone oli kuitenkin ollut visusti repussa yli viikon, joten yht`äkkiä tekikin mieli avata se ja samalla myös vähän omaa mieltä.

Viime viikolla piipahdin Kertun kutsumana Jyväskylän Kodin Terralle sisustusiltaan, joka meidän yllätykseksi täyttyi alle vuorokaudessa. Minun ja Kertun lisäksi paikalla oli parisenkymmentä innokasta sisustusharrastajaa, useampi rakentaja ja kourallinen remonttia suunnittelevaa rautakaupan asiakasta.

Jos jotain olen sisustussuunnittelijan työssä ja yrittäjänä oppinut, niin inspiraatiota ei ainakaan kannata jäädä odottelemaan; sisustamaan oppii sisustamalla, maalaamaan maalaamalla ja kirjoittamaan kirjoittamalla.

Enpä olisi koskaan arvannut, että äidinkielessä melkoisen lahjaton tyyppi saa oman sivun aikakausilehteen. Niin siinä kuitenkin kävi, että keskiviikkona julkaistiin minun nimeä kantava ennen ja jälkeen -palsta uudistuneessa Meidän Talo -lehdessä. Voitte uskoa, että fiilis on melkoisen upea!

Yrittäjäksi hyppääminen on ollut minun oma valinta ja suoraan voin sanoa, että ei se helppoa ole ollut. Toisaalta olen nauttinut työpäivistä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen joutunut tekemään paljon itsereflektointia ja pidänkin yrittäjän tärkemmistä ominaisuuksista juurikin tuota itsetuntemusta. On pakko kehittyä jatkuvasti ja kun kukaan ei ole kertomassa millainen sinä olet, niin omia toimintatapoja on tutkittava itse ja hyvin aktiivisesti. Miten voisin ensi kerralla toimia paremmin? Millainen kokemus kohtaamisesta jäi asiakkaalle? Mihin rajaan työn ja vapaa-ajan? Kuinka rytmitän päivät? Kehitettävää on vielä paljon minulla itsellänikin.